Messuilla ja tapahtumissa on saanut viime vuosien ajan kuulla asiakkaiden suusta, miten paljon koruja on tarjolla ja jonkinlaista ärtymystäkin on ollut ilmassa. Itse koruja myyvälle nämä lauseet ovat tietenkin hälyttäviä. Onko ylitarjonta saamassa asiakkaat pakenemaan ja kiinnostus kotimaisia (vaneri/hartsi/polymeeri)koruja kohtaan lopahtamassa.
Huolestuttavaa on seurata miten moni alalla vuosia toiminut tekijä lopettaa yksi toisensa jälkeen. Ja sitten niihin syihin. Koruala kokee parhaillaan inflaatiota liikatarjonnan muodossa ja miksi?
Ongelma on oletettavasti siinä, että korujen valmistus on loppujen lopuksi helppoa ja niinpä jokainen luova persoona kokee halua kokeilla omia siipiään ja perustaa kauan haaveilemansa korubrändin.
Mutta onko todella, että naapurin kummin kaimalla on samat edellytykset alkaa korusuunnittelijaksi kuin alaa opiskelleella. Vastaus on kyllä ja ei.
Meillä kaikilla on taatusti luovia lahjoja, joita voimme käyttää. On osaamista ja mahdollisuus opetella ohjelmat ja tavat tehdä sekä toteuttaa korut ja verkkokauppa. Totta kai. Rahalla pääsee jo aika pitkälle. Mutta sitten se mutta, iso ja vahva mutta.
Kuinka moni luovan alan kouluja käymätön ymmärtää tuotesuojan, tekijänoikeudet ja vuosien näkyvyyden tuoman suojan tuotteelle. Suoja syntyy myös ilman erillisiä maksullisia tuotesuojia, jotka ovat myös yksi tapa varmistaa tuotteen tekemisen yksinoikeus. Puhutaan tuttuudesta ja tunnistettavuudesta.
Jos suunnittelija on ollut tuotteellaan jo pitemmän aikaa markkinoilla, on kyseenalaista alkaa myymään vastaavaa hieman muunneltua tuotetta. Tähän törmää ikävän usein. Korut alkavat muistuttaa liikaa toisiaan. Kohta ei tiedä kuka on suunnitellut mitäkin ja korubrändit alkavat olla toistensa kopioita. Ja selvyyden vuoksi, nyt ei puhuta perusgeometriasta ympyröistä, neliöistä, heksagoneista, rinkuloista ja perusmallin sydämistä – ellei niissä ole joku juju tai kuvio, joka taas on suunnittelijan oma ja tekee tuotteesta uniikin ja tunnistettavan.
Ikävä kyllä nämä samanlaisilla koruilla markkinoille tulevat tekijät ovat usein juurikin näitä unelmiaan toteuttavia täysin muun alan ihmisiä, joilla on halu tehdä se oma juttu – toteuttaa suuri unelma. Välillä täytyy ihan lähteä tarkistamaan, että mistä vastaan tuleva malli on tuttu ja viimeistään Google Lens nostaa originaalin esille.
Olen törmännyt omista koruistani tehtyihin vastaaviin malleihin, jotain pientä on muutettu, mutta yhdenmukaisuus on niin suuri, ettei kyse voi olla enää sattumasta. Verkkokaupan tekstejä on otettu käyttöön copy pastella ja sitten vain luritellaan eteenpäin niin kuin ei mitään. Kerrottakoon, että tästä otin tekijään yhteyden ja hän muutti tekstin, vaikkakin suhtautui asiaan ylimalkaisesti ja syytti minua tiukkapipoisuudesta. Hmmm… sellaista vastuunkantoa – hienoa kuitenkin, että teksti kirjoitettiin uusiksi ja tällä kertaa omin sanoin.
Olen nähnyt useita isojen vuosien ajan Suomessa vahvaa oma korubrändiä toteuttaneiden korujen kopioita. Ne ovat olleet jopa julkeankin yhdenmukaisia. Siten vain miettii, miten tämä on mahdollista?
Onko kyse tietämättömyydestä, tahallisuudesta ja luulosta, ettei kukaan näe yhdenmukaisuutta vai mikä on motivaattori? Kyseenalaistaako kuluttajat näitä ja jättävät ostamatta?
Se, jolla on markkinontipuoli kunnossa ja taito tulla isosti framella saattaa astua originaalin tekijän valokeilaan ja jättää hänet taka-alalle. Niinpä siis varsinaisen työnsä ohessa koruyrittäjyyteen lähtenyt alkaa syödä alalle alkujaankin keskittyneen leipää. Ja tästäpä sitten tekstin alkuun. Tunnettuja nimiä tipahtelee lopettaneiden listalle ja koruala kärsii ähkystä.
Miten tämä suunta saataisiin katkemaan, koska suunta on huono ja vaikutukset jo nähtävissä.
Pitäisikö siis suutarin pysyä lestissään? Siinäpä kysymys.